Sydämen vajaatoiminta

Akuutista eli äkillisestä sydämen vajaatoiminnasta puhutaan silloin, kun sairaus alkaa tai pahenee äkillisesti esimerkiksi jonkin sydäntapahtuman, kuten sydäninfarktin, rytmihäiriön tai sydänlihastulehduksen seurauksena. Tavallisin oire on vaikea hengenahdistus, joka tulee esiin vähäisessä rasituksessa tai jopa levossa. Usean kilon painonnousu viittaa siihen, että nesteet kertyvät elimistöön. Tällöin hoidon tarve tulee arvioida kiireellisesti mahdollisesti sairaalassa. Äkillisessä sydämen vajaatoiminnassa noin 20–30 prosenttia potilaista menehtyy vuoden sisällä sairaalaan joutumisesta.¹

Kroonisella eli pitkäaikaisella sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan pitkäaikaista tilaa, jossa oireet ovat jokseenkin vakaat. Oireet voivat olla lieviä tai vaikeita, kuten esimerkiksi hengenahdistusta, poikkeavaa väsymystä rasituksessa tai jopa levossa sekä alaraajaturvotusta. Vaikea-asteista sydämen vajaatoimintaa sairastavalla on usein toistuvia sairaalajaksoja ja myös muiden elinten, kuten munuaisten, keuhkojen, maksan sekä ääreisverenkierron toimintahäiriöitä.¹

Elintapahoidoilla tarkoitetaan omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimista.

Elintapahoitoon kuuluu terveellinen ravintosuositusten mukainen ruokavalio, jossa noudatetaan tavallista sydänystävällistä ruokavaliota. Sydänystävällinen ruokavalio sisältää paljon kuituja, kalaa, kasviksia ja marjoja. Ruokavalio on myös painon hallintaan sopiva. Ylipaino kuormittaa sydäntä ja on joskus jopa ainoa sydämen vajaatoiminnan syy. Suolan käyttöä on syytä rajoittaa, koska suola kerää elimistöön nestettä ja pahentaa turvotuksia.²

Toisinaan sydämen vajaatoimintaan voi liittyä tahatonta laihtumista, koska suoliston heikentynyt verenkierto ja turvotus saattavat haitata ravintoaineiden imeytymistä. Vajaaravitsemuksen ravitsemushoito koostuu terveydenhuollon ammattilaisen määrittelemästä yksilöllisestä ravitsemushoidosta.²

Tärkeää on myös tupakoimattomuus ja mielen hyvinvointi mukaan luettuna hyvä ja riittävä uni. Tupakoinnin lopettaminen on erittäin tärkeää sydänpotilaalle. Tupakoinnin lopettaminen parantaa sydämen ja keuhkojen toimintaa, helpottaa koettua stressiä ja parantaa unen laatua.²

Elintapahoitoa ovat myös sairauksien ehkäisy, hoitojen toteuttaminen ihmisen omassa arjessa ja oman voinnin seuranta. Potilas voi seurata itse painoa, verenpainetta ja leposykettä.¹

Sydämen vajaatoimintapotilaille suositellaan sekä kestävyysliikuntaa että lihaskuntoharjoittelua, sillä liikunnan on osoitettu vaikuttavan myönteisesti potilaan elämänlaatuun, fyysiseen suorituskykyyn ja oireiluun sekä parantavan myös ennustetta.¹

Rentoutus- ja stressihallintamenetelmien on todettu lievittävän psyykkisiä oireita, parantavan elämänlaatua ja vaikuttavan myönteisesti sairauden tilaan.⁴

On tärkeää, että potilas osaa tunnistaa vajaatoiminnan vaikeutumisen oireet ajoissa. Tällöin hoitoa tehostamalla saatetaan voida nopeuttaa mahdollisesta pahenemisvaiheesta toipumista.¹

Sydämen vajaatoiminnan hoidossa on tärkeää potilaan, omaisten ja hoitohenkilökunnan välinen hyvä vuorovaikutus. Sairaudesta tulee saada riittävästi tietoa ja kaikkien osapuolien tulisi olla mahdollista osallistua hoidon suunnitteluun ja päätöksen tekoon.⁴

Sekä systolisen että diastolisen sydämen vajaatoiminnan hoidossa käytetään pääasiassa samoja lääkkeitä.

Vajaatoimintaa hoidetaan useilla lääkkeillä. Hoito aloitetaan yleensä ACE:n estäjällä sekä beetasalpaajalla. ACE:n estäjät alentavat verenpainetta ja keventävät sydämen pumppaustyötä. Beetasalpaajat hidastavat lepopulssia ja rajoittavat sykkeen nopeutumista rasituksessa sekä alentavat verenpainetta.³

ACE:n estäjä voidaan tarvittaessa korvata angiotensiinireseptorin eli ATR:n salpaajalla tai sellaiseen yhdistetyllä sakubitriilillä. ATR:n salpaajat alentavat verenpainetta ja keventävät sydämen työtä. ATR:n salpaaja yhdessa sakubitriilin kanssa lieventää sydämen vajaatoiminnan oireita mm. hengästymistä, uupumusta, väsymystä ja nilkkojen turvotusta.³

Beetasalpaaja voidaan korvata ivabradiinilla tai ivabradiinia voidaan käyttää myös beetasalpaajan lisäksi. Ivabradiini hidastaa sydämen sykettä. Näistä lääkkeistä saadaan suurin hyöty, kun niitä voidaan käyttää riittävän suurilla eli ns. tavoiteannoksilla, jotka on sovittu lääkärin kanssa.⁴

Mineralokortikoidireseptorin salpaaja poistaa nestettä kaliumia säästäen. Jos potilaalla on nestekertymiä, käytetään nesteenpoistolääkkeitä. Ne lievittävät sydämen vajaatoiminnan oireita lisäämällä virtsaneritystä.¹

SGLT2-estäjien ryhmään kuuluvia lääkkeitä käytetään vähentämään sairaalahoidon tarvetta ja vähentämään sydänkuolleisuusriskiä.⁶ Ne parantavat sydämen pumppausvoimaa mm. nestettä poistamalla. SGLT2-estäjät poistavat elimistöstä ylimääräistä natriumia virtsan kautta.⁷

Lisäksi muun muassa digoksiinia ja pitkävaikutteista nitroa (nitraattia) voidaan käyttää vajaatoiminnan oireiden hoitamiseen. Digoksiini lisää sydänlihaksen supistuvuutta sekä korjaa sydämen sykettä. Pitkävaikutteinen nitro laajentaa verisuonia, jolloin sepelvaltimoiden verenvirtaus lisääntyy ja muiden suonten laajentuessa sydämen työ kevenee.⁸

Mitä lääkkeitä tulee välttää?

Sydämen vajaatoimintaa sairastavalle ei suositella tulehduskipulääkkeitä eikä diabeteslääkettä, jota kutsutaan insuliininherkkyyden lisääjäksi (glitatsoni).¹

Myös tietyt sydänlääkkeet, kuten pääasiassa sydämeen vaikuttavat kalsiumkanavan salpaajat, ovat ei-suositeltavien lääkeaineiden listalla.¹

On tärkeää noudattaa lääkärin antamia ohjeita lääkehoidosta.

Joskus, jos sydämen vajaatoiminnan syynä on sydämen rakenteen poikkeavuus, esimerkiksi läppäsairaus tai sepelvaltimotauti, hoitomuotona voi olla leikkaus tai muu toimenpide.

Osa vaikeaa vajaatoimintaa sairastavista hyötyy sydämen pumppaustoimintaa tehostavasta vajaatoimintatahdistimesta. Pienelle osalle loppuvaiheen sydämen vajaatoimintaa sairastavista voidaan tarjota hoidoksi sydämen verenkierron mekaanista tukilaitetta tai sydämensiirtoa.¹